28.1.09

Talven ensimmäinen lenssu

Nettaliini kotiutui eilen sairaalasta ja oli ihanaa kuulla pienen riemua illalla! Annoimme Markon kanssa Netan nimpparilahjan: pienen pupun jossa on pienet pyörät alla, saa neiti kävelemään opittuaan vetää sitä perässään. Voi että! Siihen ei mene enää kuin hetki kun neiti tohottaa ympäri taloa :) Toinen lahja tekee vieläkin tuloaan Terälahden postiin, saa nähdä tuleeko koska?

Minuun on iskenyt talven ensimmäinen lenssu. Se on hiljalleen tehnyt tuloaan ja nyt nostaa itseään nenun päähän naureskelemaan.. Kurjaa.. Olen päättänyt nujertaa koko pöpön kahden päivän aikana! Lepoa ja paljon mehua! Nenu punoittaa niistämisestä mutta se saa olla ainoa merkki pienen äänen käheyden lisäksi. Grrrr!!

Pikku linnut ovat palanneet pihaan, piti jättää ikkuna auki makkarista että saan kuunnella niiden jutustelua. Muutama niistä on tänään käynyt koputtelemassa ikkunoita, sillä ne nauttivat selkeästi siitä että meidän hurja karvakolmikko jahtaa niitä lasin toisella puolella.. Meno vaan yltyy pienellä yllytyksellä :) Pieniä tiaisia näyttää suurin osa olevan, pari pulleaa sirkkua ja laudan alla aina välillä odottamassa take away-ruokaa: Sulo!
Koitan saada tirpoista kuvia, ne on tosin hirmuisen arkoja..

26.1.09

Maanantai, pahin päivä viikosta?

Ainakin se tuntuu siltä kun herätyskello soittaa.. Töissä tuli laskettua kolme tuntia asiakkaalle sisustusta ja kyllä varmasti harmittaa jos ei siitä kauppaa tule. Kovasti odottelen jo Nettaa kotiin, eilen käytiin vaavia katsomassa Markon kanssa sairaalassa ja kovin oli pirteä neito! Toivottavasti Netan lahja tulisi postissa nyt alkuviikosta että se olisi jo valmiina kotona kun neiti tulee :) Saa halia ja pusia pikkuisen ihan ruttuun!!


Eilinen vapaa meni hurjan nopeasti, nyt jo odottelen torstaita. Kotkaa ei ole näkynyt kahteen päivään, toivottavasti se on matkustanut kohti pohjoista! Oli se vaan mahdottoman kokoinen!

Matkakuume vaivaa ja auto pitäisi vaihtaa..hmm.. Tarvii varmaan tehdä lotto lauantaina?

23.1.09

Elämäni on ollut henkistä helvettiä kolme päivää ja tänään neljäntenä kuulin asioiden olevan jo kohti parempaa. Sukumme uusin tulokas on ollut sairaalassa ja huoli toisesta on ollut suuri. Nähdä sekä kuulla vanhempien hätä rakkaastaan.. Huh mikä viikko.. Nyt on murhe pienentynyt ja asiat ovat paremmin.

Kaikessa on ollut sulattelua ihan riittämiin. Toivottavasti ei tarvitse vastaavaa kokea piiiiiiiiiitkään aikaan! Ja vaavi tulisi pian kotiin! Tädin on jo kova ikävä pikku nöpönenää! Syli kaipaa lullattavaa!

Ja on pihapiirissämme tapahtunut muutakin hyvin yllättävää: uusi naapurimme on KOTKA! Se söi Sulo-kisun tyttökaverin meidän kuusiaidan päässä..nam.. Marko sai otettua siitä kuvan ja tänään näin itsekin petolinnun koko komeudessaan! Saa nähdä kauanko se täällä asustelee.

Tästä se alkaa..

Ensimmäiset sanat hiipivät esille.. Hurjaa!
Kirjaimet alkavat hiljalleen ilmestyä ruudulle:
Mitä olenkaan mennyt tekemään?!

Mutta katsotaan, ehkä tämä voi tuoda
tullessaan jotain sellaista mikä tuntuu omalta?
Kiehtoo ja villitsee; ehkä se on onnistunut valinta?

Tästä se alkaa..