7.6.09

Haaveilua..

Voi ei.. Eilen naapurit saivat hömpöteltyä minut mukaansa Marjamäen Pajutilalle ja ihastuin siellä kahteen leikittävän kokoiseen lapsen keinuhevoseen. Toinen oli musta, kuin tarujen öljytty ori. Toinen valkoinen pienen prinsessan tamma. Hintaa oli kummallakin 300 euroa. Hepat jäivät hiplattavaksi liikkeeseen jostain kumman syystä. Mutta sellainen olisi meillä ihana! Netta saisi kiikkaikka meillä, kunhan ikää ja kokoa tulee riittävästi, sydämensä kyllyydestä. Löysin sieltä marionetin kaltaisen valkoisen puuhevosen 70 eurolla, en sortunut siihenkään.. Ainakaan vielä.. Se kummitteli koko yön mielessäni vaikka kuinka koitan uskotella itselleni ettei se mahdu eikä rahaa ole sen ostoon..mutta..mutta..

Miesten aitassa olisi talon vanhan emännän peruja oleva hieman turkoosiin taittava ruokapöytä. Ajattelin tuunata sen meille uudeksi pöydäksi keittiöön kahden viikon päästä kun Marko on viikon työkeikalla Vaasassa. Kysymättä mitään häneltä :) Olen kyllästynyt lasikantiseen pöytäämme, se on aina niin kamalan näköinen.. Vaikka kuinka sitä pyyhkii, kissat tassuttelevat sen täyteen suloisia jälkiään. Se on myös jatkopalalla varustettu! Pituus ei ole lainkaan ongelma vaan pöydän leveys.. Meidän vanhasta sohvapöydästä tehty pöydänkansi on vain 70cm leveä, löytöpöydän kansi on 80cm. Kuulostaa hullulta, mutta meidän keittöä ei ole suunniteltu ruokailuun. Itseasiassa koko asunnossa ei olisi tilaa ruokaryhmälle! Nykyiset tuolit eivät istuisi pöytään lainkaan, mutta onneksi minulla on kangashuput joilla peittää ne aluksi.

Haaveilen neljästä kustavilaistyylisistä ruokapöydän tuoleista. Talonpoikaisetkin kävisi. Ne maksavat vain aivan mahdottomia. Aitan salongilla olisi aivan ihanat neljä tuolia, valitettavasti viidentoista vuoden sateessa olo on tehnyt ne käyttökelvottomiksi. Naapurimme ei ole osannut arvostaa vanhaa siihen aikaan vaan siirtäneet tieltään ylimääräiset pois mahdollisimman vähällä vaivalla. Harmillista! Mutta olisi hauska kokeilla kunnostaa niitä. Tarvitsisin siihen sellaisia työvälineitä mitä ei tällä markilla yllättäen ole :) Niihin voisi tehdä pehmustetut istuimet, maalata puuosat vanhalla vaniljanvalkoisella. Kyllä houkuttelisi, houkuttelisi vallan kamalasti! Puuosia tarvitsisi uusia erittäin monta, niiden valmistamiseen tarvitsisin jyrsintä.. Mutta ehkä mielikuvituksella saisi aikaan vaikka millaista? Tuumasta toimeen, ainahan voi kokeilla!

Jälleen on iskenyt kipinä tehdä vanhasta tallista pieni verstas.. Se tulee aika-ajoin vaikka tiedän ettei sillä elätä itseään. Se olisikin lähinnä omaksi iloksi: täynnä työkaluja, muutama työstökone ja puusorvi. Varmaankin asuisin siellä :) Mitä kaikkea saisikaan tehdyksi, sellaista mitä ei löydy kuin omissa ajatuksissa. Saisin vaatekaapinkin, juuri sellaisen kun haluaisin! voi ei.. taas se alkaa.. pakko keksiä muuta ajateltavaa :)