23.1.09

Elämäni on ollut henkistä helvettiä kolme päivää ja tänään neljäntenä kuulin asioiden olevan jo kohti parempaa. Sukumme uusin tulokas on ollut sairaalassa ja huoli toisesta on ollut suuri. Nähdä sekä kuulla vanhempien hätä rakkaastaan.. Huh mikä viikko.. Nyt on murhe pienentynyt ja asiat ovat paremmin.

Kaikessa on ollut sulattelua ihan riittämiin. Toivottavasti ei tarvitse vastaavaa kokea piiiiiiiiiitkään aikaan! Ja vaavi tulisi pian kotiin! Tädin on jo kova ikävä pikku nöpönenää! Syli kaipaa lullattavaa!

Ja on pihapiirissämme tapahtunut muutakin hyvin yllättävää: uusi naapurimme on KOTKA! Se söi Sulo-kisun tyttökaverin meidän kuusiaidan päässä..nam.. Marko sai otettua siitä kuvan ja tänään näin itsekin petolinnun koko komeudessaan! Saa nähdä kauanko se täällä asustelee.

Tästä se alkaa..

Ensimmäiset sanat hiipivät esille.. Hurjaa!
Kirjaimet alkavat hiljalleen ilmestyä ruudulle:
Mitä olenkaan mennyt tekemään?!

Mutta katsotaan, ehkä tämä voi tuoda
tullessaan jotain sellaista mikä tuntuu omalta?
Kiehtoo ja villitsee; ehkä se on onnistunut valinta?

Tästä se alkaa..