10.5.09

Äitienpäivä

Mihin se aika onkaan mennyt? Huomaan etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogiini mitään. Ajatuksia on ollut, mutta saamattomuutta on ollut ihan liikaakin liikenteessä. Paljon on 1.5 kuukauden aikana tapahtunut: kevät on saapunut! Ihania kesän lintuja tupsahtelee pihaan sieltä täältä, navetan kokissa tuntuu olevan joka orrella jonkun pesän alku. Pienet oravan poikaset leikkivät pihapuissa toisiaan jahdaten emojen sätsättäessä vieressä. Miten ihanaa! Nyt on satanut muutamana päivänä vettä ja voi kuinka kaikkialta nousee vihreää elämää esiin! Ja sen huomaa.. En edes muista koska olisin kärsinyt näin pahasta allergiasta. Nokkosrokkoni on villiintynyt, inhoan olla ulkona! Voisin katsella luontoa jonkun kuplan sisältä?

Miia hankki pihaan erittäin tarpeellisen yllätyksen: kuivaustelineen! Nyt on lakanoita pesty konekaupalla ja kaapit hohkaa täynnä puhtautta! Meillä on ollut niin hankalaa kuivata pyykkiä sisätiloissa koska meillä ei varsinaisesti ole ollut telineelle paikkaa.. Mutta nyt: huomaan miten ihanaa onkaan pestä pyykkiä!!

Tänään on päivä minkä odottamista inhoan. Sitä mässäillään jo viikkoja ennen televisiossa ja kaupoissa. Rakastan Äitiäni, ei kyse ole siitä. Se rakkauden määrä on vaan niin suuri että tuntuu tälläisinä päivinä että sen alle meinaa musertua, ei saa henkeä! Onneksi on paljon ihania muistoja, sainhan olla Äidin siipien suojassa 23 vuotta. Äitini oli vahva nainen! Hän rakasti lapsia yli kaiken ja saimme paljon kokea sitä, tärkeää elämän mahlaa. Kaikista ihaninta on huomata itsessään sellaisia fyysisiä ja henkisiä piirteitä mitä Äidissä oli. Se yllättää aina välillä, nostaa onnen tunteen sydämeen! Välillä se tuntuu kaihona.. Joskus huomaa tarvitsevansa kipeästi Äidin neuvoja mutta silloin sisältä kumpuaa suvun naisten suuri voima: asiat järjestyvät! Millaisia äidit ovat olleet suvussani? Nukun äitini isän äidinäidin silmien alla. Hän on ensimmäinen kenen kasvot näen aamuisin makuuhuoneeni seinällä. Niissä on paljon tuttuja piirteitä. Vaari kertoi hänen olleen kuin parantaja, osasi hoitaa vaivan kuin vaivan! Vaarin äidin Siirin olenkin lapsena nähnyt, valkea tukkaisen naisen jolla oli isot kädet. Naisen joka tarjosi ässä-pipareita niin paljon että kotimatkalla oksetti autossa. Muistan hämärästi Siirin hautajaiset, vaarin pidättäytyneestä punakat kasvot ja pienen kimpun heiton arkun päälle hautaan. Kovinkaan paljon ei ole muistoja, vaarin kertomuksia kyllä senkin edestä. Äidinäiti Aune oli maailman herttaisin ihminen, koskaan ei tahtonut kellekään pahaa ja aina jaksoi meitä tyttösiä paijata! Ja lukea satuja iltaisin vaikka varmasti navettapuuhistaan oli päivän päätteeksi väsynyt.

Oma Äitimme on syntynyt saunassa Jalasjärvellä, ainoana lapsena vanhemmilleen. Uskon että se on ollut iso osa Äidin henkistä lujuutta. Minulla on käynyt suuri onni että sellaisen naisen lapsi olen saanut olla. Nyt koen tärkenä kertoa siitä pienimmälle siskolleni Pihlalle, siitä miten upea Äiti hänellä onkaan ollut ja kuinka paljon hän Pihlaa rakasti. Ja rakastaa edelleenkin! En usko enkeleihin tms mutta uskon että ihminen on olemassa niin kauan kuin hänet joku muistaa. Ehkä jonain päivänä kerron omille lapsilleni heidän muoristaan joka elää heidän sydämissään!
Vaikka olenkin "vaarin tyttö", Äitini on minulle rakkain nainen! Kiitos Äiti, kaikesta!! Rakastan Sinua!