2.7.10

Kirje Tommylle!

Häkellyin tänään kun luin poismenostasi, joko nyt?
Jään kaipaamaan Sinua, mutta kirjoituksillasi olet vielä lähelläni.

Elin kolme vuotta elämästäni opiskeluaikoinani lukiessani tekstejäsi, samaistuen niihin ja löytäen niistä usein itselleni tärkeitä lauseita. Ne auttoivat jaksamaan sairastaessani alipainoisuutta, opiskelun ongelmissa ja itseni löytämisessä. Iltaisin oli ihanaa nukahtaa luettuani muutaman sivun kirjoituksistasi taskulampun valossa ja huomata miten paljon sain niistä "lohtua". Huomasin myös vuoden opiskeltuani äitini ottaneen yhden kirjoistasi ja jättäneen kirjan etukannen alle lappusen jossa hän kertoi pitäneensä kovin lukemastaan ja rakastavansa minua paljon. Lappu on edelleen minulla tallella ja rakas kuin mikä! Kirjan luettuaan myös äitini alkoi keräämään kirjojasi ja vaihtelimme niitä keskenämme, kuinka ihanaa se olikaan! Annoit meille jotain yhteistä, jotain mitä teimme äitini kuolemaan asti. Kiitos siitä Sinulle! Kiitos sanoistasi, ajatuksistasi ja siitä miten paljon annoit eläessäsi. Jatka matkaasi Jumalien valkokylkiseen laivaan, kerro äidilleni rakkaita terveisiä!

-Minä

2 kommenttia:

  1. Jossain vaiheessa elämääni Tommy oli minullekin tärkeä.

    VastaaPoista